Pari päivää on kulunut.. Päivät ovat olleet todella rankkoja, olen töitäkin tehnyt kotona kun ei oikein kykene olemaan ihmisten ilmoilla.
Keskiviikkona illalla haudattiin Jade. Olihan se aika kauhea hetki, nähdä viimeistä kertaa toinen ja haudata se ikuisiksi ajoiksi... :(
Haudasta tuli kuitenkin kaunis. Vietiin tänään sinne kynttilä ja Jaden lempparilelut. Lempparilelujen kanssa se oli aina ovella vastassa kun tuli kotiin, tai kun heräsi aamulla, tai kun tapahtui jotain kivaa.. Miten joku voikaan olla niin iloinen, AINA? Ristiin on tulossa vielä kaiverrettu laatta ja myöhemmin se laitetaan tuohon kiveen kiinni.
Luin eilen vanhaa blogia, jota aloitin kirjoittamaan kun Jade oli minulle tullut. Tämä kirjoitus on kirjoitettu 9.2.2008, kun Jade oli 4 kuukauden ikäinen:
"Tänään mulla meni totaalisesti hermo Jadeen. Se osaa olla kyllä välillä niin ärsyttävä IDIOOTTI!! *paljon kiroilua*
Kaikki oli hyvin siihen asti kun lähdettiin lenkille. Mentiin tuonne vähän isompaan metsään ja päästin Jaden sitten normaaliin tapaan vapaaksi. Alussa se käveli ihan kiltisti siinä mun edessä ja tuli luokse kun huusin. Mutta sitten se sai jonku ihme hepulikohtauksen ja syöksy pusikosta toiseen ihan päättömänä. Sitten se hieman rauhoittui. Oltiin tulossa sitten kotia päin kun mun ois pitäny laittaa Jade hihnaan kun tultiin autotielle. No arvatkaapas halusko tää neiti tulla hihnaan kytketyksi. EI! Alkoi taas pinkominen pusikosta toiseen ja sitten tää pysyttelikin sen 10 metrin etäisyydellä minusta, ei tullu askeltakaan lähemmäs vaikka mulla oli namiakin. Ei siinä mitään, jos mulla ois ollu aikaa olla siellä metsässä sen koiran kanssa, mutta piti keretä töihin.
Puol tuntia yritin Jadea väsyttää ja houkutella mun luo - tuloksetta. Lähdin sitten kotiin ja koira juos perässä, välillä autotiellä, välillä pomppi vastaantulijoiden päälle kuratassuillaan. Hyvä että sentään kotiovelle tuli. Jotenkin musta tuntuu että kyllä tekstaripalstalle tulee vielä juttua Jadesta kun mummoraukat saa kurat päälleen...
Ei tartte taas vähään aikaa päästää koiraa vapaaksi jos tuollalailla käyttäytyy."
Kaikki oli hyvin siihen asti kun lähdettiin lenkille. Mentiin tuonne vähän isompaan metsään ja päästin Jaden sitten normaaliin tapaan vapaaksi. Alussa se käveli ihan kiltisti siinä mun edessä ja tuli luokse kun huusin. Mutta sitten se sai jonku ihme hepulikohtauksen ja syöksy pusikosta toiseen ihan päättömänä. Sitten se hieman rauhoittui. Oltiin tulossa sitten kotia päin kun mun ois pitäny laittaa Jade hihnaan kun tultiin autotielle. No arvatkaapas halusko tää neiti tulla hihnaan kytketyksi. EI! Alkoi taas pinkominen pusikosta toiseen ja sitten tää pysyttelikin sen 10 metrin etäisyydellä minusta, ei tullu askeltakaan lähemmäs vaikka mulla oli namiakin. Ei siinä mitään, jos mulla ois ollu aikaa olla siellä metsässä sen koiran kanssa, mutta piti keretä töihin.
Puol tuntia yritin Jadea väsyttää ja houkutella mun luo - tuloksetta. Lähdin sitten kotiin ja koira juos perässä, välillä autotiellä, välillä pomppi vastaantulijoiden päälle kuratassuillaan. Hyvä että sentään kotiovelle tuli. Jotenkin musta tuntuu että kyllä tekstaripalstalle tulee vielä juttua Jadesta kun mummoraukat saa kurat päälleen...
Ei tartte taas vähään aikaa päästää koiraa vapaaksi jos tuollalailla käyttäytyy."
Niinpäniin. :) Ihania muistoja siitä on jäänyt ja on meillä kotona nyt kauhean tylsää, kun ei tarvitse piilottaa roskapusseja, irroittaa oven kahvoja, sulkea makkarin ovea ettei joku herätä lelun kanssa 6 aamulla, kompastua keittiössä ylimääräiseen ruokaa jahtaavaan tyyppiin. Ja kuka nyt pyörii hirven ja supikoirien kakassa heti kun silmä välttää?? Kyllä mä silti ottaisin nuo kaikki takaisin, koska ne oli vain hauskoja juttuja eikä Jadelle niistä voinut olla koskaan vihainen! <3
Ihanin koira maan päällä. Niin kiltti, ihan jokaiselle. Niin sosiaalinen ja leikkisä, pallohullu oikein. Todella kuuliainen ja miellyttämisenhaluinen. Loistava koira harrastamiseen, yliaktiivinen ja huomionhakuinen.
Ikävä on.. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti