Olen 1987 syntynyt nuorukainen, ammatiltani kirjanpitäjä. Asun mukavassa rivitalossa syrjässä keskustasta. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi valkoisetpaimenkoirat Nemi & Lily sekä tietysti ihana enkelikoira-Jade jonka johdosta tämäkin blogi on saanut alkunsa!
Olen ihan pienestä pitäen ollut eläinrakas, kuten varmaan moni muukin tyttö. Ensimmäisen eläimen sain kuitenkin vasta ala-asteen alkuaikoina. Isä piti hyvin salassa koko homman, vaikka kävimme koko porukka tätä yhdessä katsomassa etukäteen. Niin vain eräänä kauniina päivänä pihaamme ajoi hevoskärry ja sieltä asteli Shetlanninponi, Bohe.
Bohen kautta olen oppinut käsittelemään eläimiä. Bohe ei nimittäin ollut ihan helpoimmasta päästä, sen sydämeen pääsivät vain mukavat ihmiset. Bohe ei tietenkään voinut elää yksin, yleensä nämä vaativat laumaan jonkun kaverin. Niin meidän seuraan liittyi sarveton pässi, Bäkä. Näistä kahdesta tulikin ihan ylimmät ystävät ja yhdessä he keksivät kaikkea jäynää. Eniten entisistä eläimistä kaipaan näitä kahta kaverusta!
Bohen ja Bäkän jälkeen sain kaksi maatiaiskania. Valitettavasti kumpikaan ei kerennyt viettää kuin hetken aikaa meillä kunnes kuolivat. Näiden jälkeen hain aika nopeasti eläinkaupasta kaksi uutta kania: hermeliinikani-Pähkinän ja hänen tyttärensä Rusinan. Näistä kahdesta sainkin ihanat uudet ystävät. Ei ne puput tosin tähän loppuneet, nimittäin ystäväni joutui luopumaan kaneistaan ja meillähän tilaa oli! Kääpiöluppakorvat Tiku & Taku liittyivät laumaan, joten minulla oli 4 kania. Pähkinä oli minulle kaikkein rakkain, ja sainkin viettää uskomattoman monta yhteistä vuotta. Pähkinä menehtyi vanhuuteen yli 10-vuotiaana.
Kanien lisäksi olen tuonut kotiin myös pari gerbiiliä! ;)
Koiraa en kuitenkaan saanut, vaikka kuinka vinguin.
2006 lähdin Hyvinkäälle opiskelemaan ja kun sieltä vuotta myöhemmin vaihdoin Kotkaan, oli aika harkita omaa koiraa juuri sopivan elämäntilanteen takia.
Jade sitten saapui meille kennel Svarzekoksilta, 2007, ennen joulua. En kerennyt paljon tutkimaan rotua, kasvattajia tai mitään muutakaan. Minun onnekseni Jade oli aivan mahtava koira. Koira, jonka luonne oli puhdasta kultaa ja joka oli hyvin omalaatuinen tapaus kaikin puolin. Valitettavasti jouduin luopumaan Jadesta liian varhain kasvainten takia, vuonna 2014. Jade on ehdottomasti elämäni koira!
Nemihän minulle sitten lopulta saapuikin sijoitukseen 2008, vuosi Jaden jälkeen. Olin aloittamassa uutta itsenäistä elämää, yksin. Nemin hankintaa ei tarvinnut kauaa miettiä, niin valloittavia ne pienet valkoiset karvapallot ovat ;)
Jaden poismenon jälkeen oli itsestään selvää että toinen koira meille tulee. Suomessa ei ollut ainuttakaan pentuetta mikä kiinnosti, joten katse ulkomaille. Alunperin oli tarkoitus ottaa pentu Saksasta, mutta kaikki ei mennyt niinkuin piti, joten suunnitelmia piti tehdä uusiksi. Hätiköity päätös, mutta vanhemmat miellyttivät omaa silmää, joten Lily saapui meille Venäjältä.
Jaden poismenon jälkeen oli itsestään selvää että toinen koira meille tulee. Suomessa ei ollut ainuttakaan pentuetta mikä kiinnosti, joten katse ulkomaille. Alunperin oli tarkoitus ottaa pentu Saksasta, mutta kaikki ei mennyt niinkuin piti, joten suunnitelmia piti tehdä uusiksi. Hätiköity päätös, mutta vanhemmat miellyttivät omaa silmää, joten Lily saapui meille Venäjältä.
Nemi, minä ja Jade
Koirat ovat minulle ensisijaisesti rakkaita perheenjäseniä ja niiden kanssa harrastellaan kaikennäköistä leikkimielellä ja ehkä joskus osallistutaan virallisiin kokeisiinkin. En aio ryhtyä koirankasvattajaksi, ja varmasti tulevaisuudessa otan myös jonkun toisen rodun kuin valkoisenpaimenkoiran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti